Raahelainen malvaruusu on vuoden ruusu ja kukassa juuri nyt
Vuoden ruusu 2022 raahelainen löytöruusu Malvankukka
Löytöruusut ovat nimensä mukaan löydetty kasvamasta jostain päin Suomea, eivätkä ne siis ole määrätietoisen jalostuksen aikaansaamia. Ruusut risteytyvät ja mutatoituvat, jolloin syntyy uusia ruusumuotoja. Näitä on sitten löydetty, nimetty ja lisätty tuotantoon.
Raahesta on toki myös löytynyt ruusuja, joita on nimetty omiksi lajikkeikseen. Suuren kunnian sai Saloisista löytynyt Malvaruusu, jonka Suomen Ruususeura on nimennyt Suomen vuoden ruusuksi 2022.
Malvaruusu on löydetty Saloisten kirkon ja pappilan läheisyydestä, paikasta joka jäi Rautaruukin tehdasalueen alle. Samaa ruusua löydettiin myös Ollinsaaren kartanon vanhalta piha-alueelta, joka oli jäänyt puistoalueeksi ympäristön rakentuessa asuinalueeksi.
Nimensä ruusu sai pienten, runsaiden ja malvankukkaa muistuttavien kukintojensa vuoksi. Pensaan lehdistö on ruusuksi erikoinen. Yleensä ruusuilla on vähintään viisi lehdykkää, mutta Malvankukassa on vain kolme, jotka voivat olla vielä osittain yhteen kasvaneita. Malvankukka on muiden löytöruusujen tapaan erittäin kestävä.
Muitakin löytöruusuja on Raahesta. Sofianruusu on löydetty Saloisten hautausmaalta, jossa se kasvoi Sofia nimisen naisen muistolle istutettuna. Keltaruusuja on ollut Raahessa jo 1800-luvun alussa. Ne ovat viljaminkeltaruusuja, mutta juuri raahelainen kanta on ollut ankarassa ilmastossamme sitkeästi kestävää. Lapaluodon ja Varvin alueelta on löydetty mielenkiintoisia keltaruusuja, joita koitan saada hankittua myös julkisiin istutuksiin.
Raahella on pitkä historia myös kasvien maailmassa. Merenkulun myötä tänne tuotiin erilaisia siemeniä ja taimien alkuja. Historiaa kunnioittaen olen halunnut säilyttää harvinaiset raahelaiset ruusut julkisissa istutuksissa yhteiseksi iloksi. Historialliset ruusumme sopivat parhaiten Wanhan Raahen puistoihin. Myhrbergin puiston uudistuksessa sinne istutettiin Sofianruusuja, malvaruusuja, juhannusruusuja ja suviruusuja. Suviruusu ja juhannusruusu ovat kulkeneet pitkän yhteisen historian raahelaisissa pihoissa. Pekkatoria aiemmin koristaneet suviruusut ovat monien kaipaamia yhä edelleenkin. Mainittuja ruusuja on istutettu myös Pitkänkarinkadun ja Kirkkolahdenkatujen välissä oleville viherkaistoille. Raahelaista kantaa oleva Viljaminkeltaruusu odottaa edelleen löytämistä taimistolta, ja sille on jo paikkakin varattu Myhrbergin patsaan juurelta. Koitan sitkeästi löytää varmasti oikeasta lähteestä lisätyn taimen.
Puutarhurilla on unelma ruusuisesta Raahesta. Pakkahuoneenmuseon viereen rakennettiin viime syksynä laaja ja monilajinen ruusupuisto. Viimeisimmän viiden vuoden ajan on kaupunkiimme istutettu runsaasti eri lajisia kukkivia pensaita, joten ruusuillakin alkaa olla tukeva ote maaperästämme. Ruusulla kestää kolmesta viiteen vuotta saavuttaa kunnollinen kukoistus, mutta sitä kohti olemme menossa. Kolmekymmentä eri lajiketta ja muutamia satoja ruusun taimia eri puolilla kaupunkia tulee tuomaan runsaasti iloa ihmisille ja pörriäisillekin.
- puutarhuri Tita Haapajoki
